Elämälle järjestystä, kiitos

Heippaaaaaa! Ajattelin vaan tulla kertomaan, että mulla on kauhee tatska- ja matkakuume. Semmosia kuumeita pitäs todellakin välttää, kun on matti kukkarossa. Goddamnit. 

Tää työttömänä oleminen on tosi tylsää ja en tosiaan tajua miten jotkut pystyy nauttimaan tästä. Toisaalta tosi lepposaa ja rentoo, mutta alkaa ahdistaa, että kohta ei oo minkäänlaista järjestystä ja mun elämästä tulee pelkkää nukkumista, kahvia ja salkkareita. Haha. Mut onneks mulla on ens viikolla työhaastattelu, pitäkää pliis peukkuja pystyssä. Mä todellakin haluaisin sen työn! Ja oon varmaan ensimmäistä kertaa ihan tosissani innoissani jostakin työstä. Mutta kerron siitä sitten enemmän, jos tärppää! 

Sunnuntaina olis tarkoitus lähteä teatteriin kattoon Saikkua kiitos. Pitkästä aikaa. Oon varmaan ihan natiaisena viimeks ollut kattomassa jotain näytelmää. Pitäis kai alkaa enemmän harrastaan tommosta. Jos olis massii, jos olis massiiiiiiii. Voiks mitään jännää enään tehdä ilman rahaa? Kaikki maksaa, boooooooring. 

MMMeeeh. Taidan avata töllön ja kaivautua sohvanpohjukoille. 

Alt-J - Taro

Ikuisuuksien sunnuntai

Olenko ainoa vai tuntuuko sunnuntait myös muiden mielestä ikuisuudelta? Tuntuu, että tää päivä on taas vaan madellut matelujaan. Ei siinä, ei mulla kiire ole minnekkään, mutta njäh. Vois olla jo ens viikonloppu. Vaikka eihän mulla ole mitään suunnitelmia sinnekkään. Oon hei aivan toimeton surkimus vailla tekemistä. 

Aamupäivällä laitoin meikäläisen nojatuolin nettiin myyntiin ja se tultiin samantien hakemaan. Joku sai halvalla hyvän ja rakkaan tuolin, joka nyt vaan sattui viemään vähän liikaa tilaa mun yksiöstä. Sorry darling. 

Sen jälkeen tulikin tilaa niin paljon, että täytyi lähteä matto-ostoksille ja löysin söpön harmaan PYÖREÄN maton. Ei ollut kyllä mielessä ostoksille lähtiessä, mutta kyllä. Pyöreän maton ostin. 

Neljän jälkeen kiirehdin kummitytön 2-vuotis syntymäpäiville ja murunen häkeltyi uudesta kissamekostaan niin paljon, että tahtoi vaihtaa juhlamekkonsa siihen. 

Mulla on unirytmi tuhannen sekaisin. Ollut oikeastaan Barcelonan-reissusta asti. Eikä sille näy helpotusta hetkeen varmaankaan, oih ja voih. 

Nyt aion kuitenkin siirtyä päivittämään kalenteria, lakkaamaan kynsiä (oh so girly, so girly), juomaan erittäin mustikkapitoista smoothiee (hups) ja katsomaan maailmanloppu-leffaa. Adios! 

Lazy homedayyy

Few pictures from 2014

Awesome times. 

Elämänparhautta

Hallelujaa Hyväriselle -ystäväni Emilian sanoin. Vuodesta 2014 on selvitty ja aika menee hirveetä vauhtia eteenpäin. Tänä vuonna täytän 22-vuotta ja sen tajutessani mulle tuli joku kamala kiire ja paniikki. Ikäkriisikö? 

2014 oli yhtä kiirettä ja paniikkia, joten nyt aion vähän rauhoittua. Aloitin koulun ja olin jo luovuttamaisillani sen suhteen kesän jälkeen, mutta niin vaan on perusopinnot suoritettu ja ensi syksynä alkaa erikoistuminen. Koulun ohella painoin töitä ja ihmettelin, kun aika ei riitä enään mihinkään. Elämä oli pelkkää koulua, työharjottelua, tehtäviä, tutkintosuunnitelmia ja töitä, töitä, töitä. Kunnes mun työpaikka lopetti toimintansa ja jäin ihmettelemään, että kylläpäs nyt koulutehtäville jäikin hyvin aikaa. Ja sitten koulusta alkoi se tauko ja mä jäin miettimään, että mitäs sitten. Ja sitä mä mietin edelleenkin. Nyt kaipaan töitä, koska haluan kesällä lähteä luultavastikkin uudelleen Barcelonaan, koska tää viikon uudenvuoden-reissu ei todellakaan ollut tarpeeksi. Odota vaan Kredu.... 

Mutta kuitenkin. 2014 ehdin lentää kolmesti ulkomaille. Kahdesti Barcelonaan ja kerran Kreikkaan (kreetalle). Vaikka pelkään lentämistä kuollakseni. Kreikan paluulennot ei ainakaan auttaneet yhtään asiaa, kun kone laskeutui Suomeen ihan kallellaan ja jäi pomppimaan kiitoradalle. Ehdin jo taivaalla kiittää, että selvisin lennosta, mutta sitten olinkin jo varma, että laskeutuminen koituu meidän kohtaloksi, mutta ei. Samoiten Barcelonaan matkatessa sydän pysähtyi, kun parrakas mies polvistui koneen käytävälle rukoilemaan ( Ei pahalla parrakkaita miehiä kohtaan ). Koska mulla ei todellakaan ole mitään partoja vastaan vaan päinvastoin. Lääh. 

Vuodesta 2015 tulee varmastikkin elämäni parhaimpia. Ainakin toivon ja uskon niin. Luulen, että se menee nopeaa, mutta siinähän menee. Koska musta tulee semmosen Mähösen täti, että morjens. Luultavastikkin oon siskoni ovella koputtelemassa kyllästymiseen asti, että pääsen leikkimään sen palleron kanssa. En malta odottaa. 

Sen lisäksi mun yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista kavereista männöö naimisiin ja en vois olla onnellisempi sen tai siis niiden puolesta. Pusuja sinne teille, jos luet tätä. Que pasa calabaza. 

Aion nyt jatkaa töiden etsimistä ja keksin jotakin aktiviteettiä, etten kyllästy himaan tässä vajaan vuoden aikana. Opiskelujen jatkumista odotellessa. 

Uno cerveza por favor.