Oh what a lazy saturday. Nukuin pitkään vaikka näinkin omituisia laivaunia. Tällä kertaa ei upottu, eikä kipattu ympäri. Nyt mentiin kamalaa kyytiä Lontoon ohi laiva kallellaan koko matkan ajan. Olin huolissani, koska en ehtinyt kuvata sekä meno- että paluumatkalla Big Beniä uudella puhelimellani. Lontoo vain vilahti laivan ikkunassa. Uni päättyi siihen, että oltiin isolla porukalla viidakossa ja löysin lopulta itseni vaatekaapista. Ahdistavaa.
Uudesta puhelimesta puheenollen, mua riivaa inhottava epäonni. Varsinkin puhelimien suhteen. Reipas kuukausi sitten jouduin kiikuttamaan suht uuden rakkauteni Galaxy s3:n huoltoon latausongelmien takia. Aikaa kului pari viikkoa ja tiputin samaisen luurin Citymarketin parkkipaikalle. Koko näyttö oli säpäleinä ja se riipaisi pahasti sydämestä. Kaveri ehdotti, että korjaisi näytön halvalla tänä viikonloppuna, mutta mitä kävikään keskiviikkona koulun jälkeen? Mieli sanoi, että käy Saija vasta kotona vessassa, kyllä jaksat pidättää. Mutta järki päätti lopulta, että tässähän on vielä puoli tuntia aikaa ennen kuin pitäisi hakea Siru töistä. Mene vessaan, mene mene! Minähän menin. Koppi oli kovin ahdas ja asetin ison kassini vielä naulakkoon roikkumaan. Jouduin väistelemään sitä ja liikkumaan varovasti. Muistin, että puhelin on takkini taskussa ja ajattelin, että pitäisiköhän laittaa takki jonnekkin muualle ennen kuin puhelin putoaa pönttöön. JA..................samalla sekunnilla kuului plumps ja puhelimeni upposi pönttöön kuin Titanic konsanaan.
En yllättynyt. Harmittaa, harmittaa.
Kauhea raivo päällä päätin, että haistakaa kakka, meikä menee nyt Dnalle ja haen uuden puhelimen. Maksettavaa on ihan hitoksee, niinkun Antsku Bantsku varmaan sanois.
Ei voi mitiih.
Tänään päätin herkutella ja hain kaupasta jogurttipähkinöitä. Ja niiden lisäksi Otrivin Comp- nenäsumutetta apteekista (hehee kamalaa mainostusta). Aion päästä mun monta vuotta jatkuneesta 24/7-nuhasta eroon. Woop!
Nyt katselen Burleskia, joka on i-h-a-n-a! Mun lemppari.
